Kun vuosi 2017 alkoi oli vahva fiilis siitä että nyt tulee muutosten ja uudistumisen vuosi. Tuntui että sydänkohtaus oli vain ikävä muisto siellä jossain, treeni kulki ja oli hyvä fiilis.
Jo pitkälti ennen joulua tunsin itseni normaalia väsyneemmäksi mutta ajattelin se johtuu kovasta työtahdista ja matkustamisesta. Joulun jälkeen menikin useampi päivä lähinnä nukkuessa ja energiaa kerätessä. Samaan aikaan tuntui välillä vatsakipua ja ajattelin sen johtuvan lähinnä niistä kaikista lääkkeistä joita olen kohta 1,5 vuotta joutunut vetämään.
Loppaisena oli tyttäreni 15v juhlat jotka meni pienessä sumussa – sen verran oli 
väsymystä ilmassa. Seuraavan päivän oli vuorossa kahden ystävän Baban ja Mannen yhteiset 50v juhlat joissa oli myös tarkoitus soittaa (lähinnä vanhojen tuttujen ”Päät”-yhtyeessä). Koko päivän tuntui vatsassa painetta ja tarvetta käydä vähän väliä kusella. Jossain vaiheessa iltaa alkoi kusen mukana tulemaan enemmän ja enemmän verta ja tietysti omat ”hälytyskellot” alkoivat soimaan. Ajattelin että kyse on joko jostain tulehduksesta tai munuaiskivestä. Juhlien jälkeen pienten yöunien jälkeen lähdin Jorvin päivystykseen (tais olla n.klo4:30). Päivystyksessä menikin rattoisasti yli seitsemän tuntia tutkimuksissa ja verikokeiden ym odottelussa. Lääkäri kertoi sitten vakavalla naamalla että vasemman munuaisen ja virtsarakon välissä näkyy kuvissa kasvain. Itse en jotenkin ajatellut heti että tämä olisi hirveän vakavaa (tämän tajuamiseen meni kyllä jonkun aikaa).
Jorvista minut passitettiin Meilahteen johon menin iltapäivällä kunnon päikkäreiden jälkeen sen verran lyhyet yöunet oli edellisenä yönä.
Meilahdessa alkoi sitten ihan uusi episodi…n.kaksi viikkoa sisällä osastolla, hirvee läjä verikokeita sekä tähystys ja kuvat. Koko episodin tuloksena kerrottiin että mulle tehdään tähystysleikkaus (höyläys) rakkoon jolloin otetaan kasvaimesta koepalat. Tässä vaiheessa oli tiedossa että kyse on agressiivisesta kasvaimesta mutta ei muusta sen laadusta. Koko tämän ajan ja edelleen elän pyolostooman kanssa eli vasemmasta munuaisesta tulee ulos tuubi josta neste menee putkea pitkin pohkeessa olevaan säiliöön – sinänsä kätevä vempain johon tottui todella nopeasti.
Tähystysleikkauksen jälkeen tuli tieto joko koko kasvain tai ainakin suurin osa on saatu pois ja pääsin muutaman päivän jälkeen kotiin.
6.2. oli sitten tiedossa tulosten kuuleminen eli ensimmäinen hoitoneuvottelu. Odotin lähinnä hyviä tuloksia jo kirurgin lausunnonkin takia. Mutta ei…se mun kiva pikku kasvain oli pahanlaatuinen ja erittäin harvinainen (vain n.1-2 tapausta vuodessa) ja taistelu vasta alkaa tästä.
Seuraava etappi on tulevalla viikolla kun kuulen kahden eri tahon mielipiteen mitä seuraavaksi. Listalla on ainakin iso leikkaus ja solymyrkkyhoidot.
Tosiaan taitaa tulla iso muutosten vuosi; taitaa myös tulla todella pitkä vuosi!
