Pitkän miettimisen jälkeen ajattelin alkaa purkamaan ajatuksia näin blogin muodossa. Ja teen tätä ennenkaikkea itseni en kenenkään muun takia.

Lyhyt historia;

Noin 7 vuotta sitten olin jonkinlaisessa päätepisteessä ja tuli huutava tarve tehdä muutos. Muutos tuli kahdessa osassa; päätin irtisanoutua ja ryhtyä yksityisyrittäjäksi sekä laitaa kehoni kuntoon. Kehon kuntoon laittamisen tähtäin oli ”elämäni parhaassa kunnossa viiskymppisenä”.

Parhaaseen kuntoon-projektiin liittyi kaksi osa-aluetta; ravinto ja treenaus.

Ravinnon pohjana käytin bodybuilding.com:in DTP-ohjelmaa pohjana jota sitten tuli muovattua useaan otteeseen mun keholle sopivaksi. Tärkeintä ohjelmassa oli syödä usein ja puhtaasti. Kuusi ateriaa päivässä, ei yhtään sokeria tai nopeita hiilareita, selvät makrot (hiilarit/proteiinit/rasvat) ja nollalinja alkoholin suhteen. Alussa tämä tuntui aika hurjalta mutta aika nopeasti tähän jäi koukkuun ja en pystynyt kuvittelemaankaan ”vanhaan” elämään palaamista. Tämän ohjelman ja treenaamiseen ansiosta tiputin yli 20kg löysää pois kehosta (itse asiassa varmaan enemmänkin kun tilalle tuli myös lihasta) 9-10 kuukauden aikana. Tuloksena olinkin jo kesällä 2014 ”elämäni kunnossa” eli siinä kunnossa johon tähtäsin ennen viisikymppisiä.

Treenaamisesta: olin silloin tällöin treenannut ja urheillut (lähinnä sulkista) mutta päätin muun muutoksen yhteydessä että tarvitsen myös treenaamiseen aivan uuden potkun.

Tähän potku löytyi PT:ltä Jonne Myllyniemi. Jonne pisti mun treenaamisen aivan uuteen kuosiin; tärkeimpänä oikeiden liikeratojen ja liikkeiden löytämisessä.

Voin täydellä sydämellä sanoa että hyvä PT on kullan arvoinen. Olen kuullut tarinoita ”huonoista pt:eistä” mutta olen onneksi kokenut vain hyviä ja Jonne on ehdottomasti paras mahdollinen.

 

 

Olisipa elämä näin helppoa ja yksinkertaista…..

Jatkoin treenaamista ja tiukkaa ravintoa välillä perheen ja ympäristön hermoja koetellen.

Sitten elokuussa 2015 tapahtui jotain aivan käsittämätöntä….

26.08.2015 klo8:00 oli meidän firman viikottainen sählymatsi Merihaan Pallohallilla. n.puolessa välissä peliä pidimme juomatauon. Juuri kun juomatauko oli alkanut tipahdin kuin kivi kanveesiin sydämen pysähtymisen johdosta.

8 minuuttia ja 41 sekuntia kesti että sydän saatiin uudestaan käyntiin; tosin koko sen ajan erittäin osaavat kanssapelaajat pitivät huolen ensi-avusta joten happi ei koskaan loppunut aivoistani ja olen edelleen tällä planeetalla.

Heräsin teho-osastolla ensiksi hyvinkin pihalla mitä oli oikeen tapahtunut. Kaiken informaation jälkeen alettiin odottamaan aikaa varjoainekuvaukselle ja siinä samassa tehtävälle suonten laajennukselle (jos siihen näkyisi tarvetta). Kuvaus osoitti  että kaksi suonta olivat yli 95% tukossa ja niihin laitettiin titaanistentit. Diagnoosi oli siis sepelvaltimotauti; meidän suomalaisten kansantauti ja ikävä kyllä erittäin salakavala jos on ”hyvässä” kunnossa. Ensioire voi tällöin olla usein kuolema.

Stenttien laiton jälkeen on ollut mahtavaa vähitellen nousta takaisin sekä yleiskunnossa että ”kondiksessa”. Lihasta on tullut pikkasen lisää mutta ennenkaikkea fiilis on 1,5 vuodessa noussut hienosti. Stenttien laitto aiheutti myös sen että veri alkoi kulkemaan paremmin vaikka en sitä huonoksi ollut ennen kohtausta tajunnutkaan. Oikeastaan ainoa huono puoli kohtauksesta on ollut hirveä läjä lääkkeitä joita olen joutunut syömään – tosin nyt niistä on jo suurimmasta osasta päästy eroon.

Sitten tuli vuosi 2017…