Kuukausi: helmikuu 2017

Nyt on viikon sisällä tehty uusi tarkempi kuvaus ja aloitettu hoidot.

Kuvaus joka tehtiin on huomattavasi aikaisempia tarkempi ja ennenkaikkea mahdollisten etäpesäkkeiden seulontaan tarkoitettu PET-kuvaus (siinä laitetaan verenkiertoon radioaktiivista glukoosia). Kuvauspäivänä piti rajoittaa kontaktia lasten kanssa, sen verran radioaktiivista tavaraa.

Leikkauskohtaa lukuunottamatta tulos oli paras mahdollinen eli ei etäpesäkkeitä!

Tällä viikolla on sitten aloitettu hoidot. Aloitettiin vähän iisimmin kun oli vielä vähän nuhaa ja kurkkukipua. Ensi viikolla tulee sitten täydeltä laidalta ja kaikki sivuoireet tietysti jännittää.

Sädehoito on tapahtumana aika iisi mutta siitäkin on odotettavissa jonkin verran sivuoireita. Tähän mennessä oireet on ollu pientä vatsakipua, päänsärkyä ja aivan totaalista väsymystä. Toi väsymys on aika outo sillä se menee jotenkin yli välillä niin että ei kuitenkaan nukuta tai saa unen päästä kiinni. Netistä löytämäni infon mukaan juuri tällainen väsymys on hyvin tyypillistä. Sädehoito tuntuu kuin menisi sisälle futuristiseen avaruusalukseen jossa kaiken maailman härvelit pyörii ympärillä. Vaikka sädetys onkin nykyään todella tarkkaa ja menee ”kohteeseen” niin väkisin ympärillä oleva elimistö sitä saa myös…ikävä kyllä.

Fiilikset menee aika vuoristorataa ja just nyt alkaa ottamaan päähän kun tää ”projekti” on koko ajan mielessä. Niin päivisin kuin öisin kun herää. Kohta haluis jo muuta mietittävää. Väsymyksen myötä ei kuitenkaan ihan hirveesti jaksa tehdä asioita tai lähteä toimistolle. Ehkä tää helpottaa kun päästään hoidoissa pidemmälle? Hope so!

Ens viikolla on sitten ma/ti/ke täyslaidallinen sytoja sekä sädetystä. Sädetyksiä tulee yhteensä 33kpl eli joka arkipäivä huhtikuulle asti. Sytoja on kolme perättäistä päivää ja neljä kierrosta.

Sytot kestää pitkälle toukokuuhun asti…eli kesäksi (ranta)kuntoon!

Nyt on kuultu kaksi erilaista hoitosuunnitelmaa, rankka ja vielä rankempi.

Joka tapauksessa edessä on läjä sytostaattihoitoja, jotka jo sinällään mietityttää kaikkine sivuoireineen. Mun päässä valinta on hyvin selkeä mutta olen halunnut mennä päätöksen monta kertaa läpi eri kanteilta jotta fiilis olisi mahdollisimman varma.

Valinta on yksityiseltä puolelta johon ei tässä vaiheessa liity isoa leikkausta mutta yhdistelmä sytostaatteja sekä sädehoitoja. Leikkauskin voi jossain vaiheessa tulla uudestaan kysymykseen jos tilanne sitä vaatii. Joka tapauksessa fiilis on nyt hyvä kun on enemmän tietoa – vaikka noi hoidot mietityttääkin. Tällä setillä edessä on n.7 viikkoa hoitoja. Todennäköisimmät oireet on pahoinvointi ja karvojen lähtö. Karvojen lähtöä en stressaa ollenkaan – voi olla että karvaton Wemppa voi olla isompi shokki muille kuin mulle ja ne tulee kuitenkin tod näk takas. Pieni hinta siitä jos saadaan tälle päätepiste.

Perjantaina otetaan testejä ja kuvataan, maanantaina tehdään tarkat suunnitelmat ja kuullaan viimeset tulokset.

Tiistaina lähtee sitten myrkyt päälle….

Kun vuosi 2017 alkoi oli vahva fiilis siitä että nyt tulee muutosten ja uudistumisen vuosi. Tuntui että sydänkohtaus oli vain ikävä muisto siellä jossain, treeni kulki ja oli hyvä fiilis.

Jo pitkälti ennen joulua tunsin itseni normaalia väsyneemmäksi mutta ajattelin se johtuu kovasta työtahdista ja matkustamisesta. Joulun jälkeen menikin useampi päivä lähinnä nukkuessa ja energiaa kerätessä. Samaan aikaan tuntui välillä vatsakipua ja ajattelin sen johtuvan lähinnä niistä kaikista lääkkeistä joita olen kohta 1,5 vuotta joutunut vetämään.

Loppaisena oli tyttäreni 15v juhlat jotka meni pienessä sumussa – sen verran oli väsymystä ilmassa. Seuraavan päivän oli vuorossa kahden ystävän Baban ja Mannen yhteiset 50v juhlat joissa oli myös tarkoitus soittaa (lähinnä vanhojen tuttujen ”Päät”-yhtyeessä). Koko päivän tuntui vatsassa painetta ja tarvetta käydä vähän väliä kusella. Jossain vaiheessa iltaa alkoi kusen mukana tulemaan enemmän ja enemmän verta ja tietysti omat ”hälytyskellot” alkoivat soimaan. Ajattelin että kyse on joko jostain tulehduksesta tai munuaiskivestä. Juhlien jälkeen pienten yöunien jälkeen lähdin Jorvin päivystykseen (tais olla n.klo4:30). Päivystyksessä menikin rattoisasti yli seitsemän tuntia tutkimuksissa ja verikokeiden ym odottelussa. Lääkäri kertoi sitten vakavalla naamalla että vasemman munuaisen ja virtsarakon välissä näkyy kuvissa kasvain. Itse en jotenkin ajatellut heti että tämä olisi hirveän vakavaa (tämän tajuamiseen meni kyllä jonkun aikaa).

Jorvista minut passitettiin Meilahteen johon menin iltapäivällä kunnon päikkäreiden jälkeen sen verran lyhyet yöunet oli edellisenä yönä.

Meilahdessa alkoi sitten ihan uusi episodi…n.kaksi viikkoa sisällä osastolla, hirvee läjä verikokeita sekä tähystys ja kuvat.  Koko episodin tuloksena kerrottiin että mulle tehdään tähystysleikkaus (höyläys) rakkoon jolloin otetaan kasvaimesta koepalat. Tässä vaiheessa oli tiedossa että kyse on agressiivisesta kasvaimesta mutta ei muusta sen laadusta. Koko tämän ajan ja edelleen elän pyolostooman kanssa eli vasemmasta munuaisesta tulee ulos tuubi josta neste menee putkea pitkin pohkeessa olevaan säiliöön – sinänsä kätevä vempain johon tottui todella nopeasti.

Tähystysleikkauksen jälkeen tuli tieto joko koko kasvain tai ainakin suurin osa on saatu pois ja pääsin muutaman päivän jälkeen kotiin.

6.2. oli sitten tiedossa tulosten kuuleminen eli ensimmäinen hoitoneuvottelu. Odotin lähinnä hyviä tuloksia jo kirurgin lausunnonkin takia. Mutta ei…se mun kiva pikku kasvain oli pahanlaatuinen ja erittäin harvinainen (vain n.1-2 tapausta vuodessa) ja taistelu vasta alkaa tästä.

Seuraava etappi on tulevalla viikolla kun kuulen kahden eri tahon mielipiteen mitä seuraavaksi. Listalla on ainakin iso leikkaus ja solymyrkkyhoidot.

Tosiaan taitaa tulla iso muutosten vuosi; taitaa myös tulla todella pitkä vuosi!

Pitkän miettimisen jälkeen ajattelin alkaa purkamaan ajatuksia näin blogin muodossa. Ja teen tätä ennenkaikkea itseni en kenenkään muun takia.

Lyhyt historia;

Noin 7 vuotta sitten olin jonkinlaisessa päätepisteessä ja tuli huutava tarve tehdä muutos. Muutos tuli kahdessa osassa; päätin irtisanoutua ja ryhtyä yksityisyrittäjäksi sekä laitaa kehoni kuntoon. Kehon kuntoon laittamisen tähtäin oli ”elämäni parhaassa kunnossa viiskymppisenä”.

Parhaaseen kuntoon-projektiin liittyi kaksi osa-aluetta; ravinto ja treenaus.

Ravinnon pohjana käytin bodybuilding.com:in DTP-ohjelmaa pohjana jota sitten tuli muovattua useaan otteeseen mun keholle sopivaksi. Tärkeintä ohjelmassa oli syödä usein ja puhtaasti. Kuusi ateriaa päivässä, ei yhtään sokeria tai nopeita hiilareita, selvät makrot (hiilarit/proteiinit/rasvat) ja nollalinja alkoholin suhteen. Alussa tämä tuntui aika hurjalta mutta aika nopeasti tähän jäi koukkuun ja en pystynyt kuvittelemaankaan ”vanhaan” elämään palaamista. Tämän ohjelman ja treenaamiseen ansiosta tiputin yli 20kg löysää pois kehosta (itse asiassa varmaan enemmänkin kun tilalle tuli myös lihasta) 9-10 kuukauden aikana. Tuloksena olinkin jo kesällä 2014 ”elämäni kunnossa” eli siinä kunnossa johon tähtäsin ennen viisikymppisiä.

Treenaamisesta: olin silloin tällöin treenannut ja urheillut (lähinnä sulkista) mutta päätin muun muutoksen yhteydessä että tarvitsen myös treenaamiseen aivan uuden potkun.

Tähän potku löytyi PT:ltä Jonne Myllyniemi. Jonne pisti mun treenaamisen aivan uuteen kuosiin; tärkeimpänä oikeiden liikeratojen ja liikkeiden löytämisessä.

Voin täydellä sydämellä sanoa että hyvä PT on kullan arvoinen. Olen kuullut tarinoita ”huonoista pt:eistä” mutta olen onneksi kokenut vain hyviä ja Jonne on ehdottomasti paras mahdollinen.

Olisipa elämä näin helppoa ja yksinkertaista…..

Jatkoin treenaamista ja tiukkaa ravintoa välillä perheen ja ympäristön hermoja koetellen.

Sitten elokuussa 2015 tapahtui jotain aivan käsittämätöntä….

26.08.2015 klo8:00 oli meidän firman viikottainen sählymatsi Merihaan Pallohallilla. n.puolessa välissä peliä pidimme juomatauon. Juuri kun juomatauko oli alkanut tipahdin kuin kivi kanveesiin sydämen pysähtymisen johdosta.

8 minuuttia ja 41 sekuntia kesti että sydän saatiin uudestaan käyntiin; tosin koko sen ajan erittäin osaavat kanssapelaajat pitivät huolen ensi-avusta joten happi ei koskaan loppunut aivoistani ja olen edelleen tällä planeetalla.

Heräsin teho-osastolla ensiksi hyvinkin pihalla mitä oli oikeen tapahtunut. Kaiken informaation jälkeen alettiin odottamaan aikaa varjoainekuvaukselle ja siinä samassa tehtävälle suonten laajennukselle (jos siihen näkyisi tarvetta). Kuvaus osoitti  että kaksi suonta olivat yli 95% tukossa ja niihin laitettiin titaanistentit. Diagnoosi oli siis sepelvaltimotauti; meidän suomalaisten kansantauti ja ikävä kyllä erittäin salakavala jos on ”hyvässä” kunnossa. Ensioire voi tällöin olla usein kuolema.

Stenttien laiton jälkeen on ollut mahtavaa vähitellen nousta takaisin sekä yleiskunnossa että ”kondiksessa”. Lihasta on tullut pikkasen lisää mutta ennenkaikkea fiilis on 1,5 vuodessa noussut hienosti. Stenttien laitto aiheutti myös sen että veri alkoi kulkemaan paremmin vaikka en sitä huonoksi ollut ennen kohtausta tajunnutkaan. Oikeastaan ainoa huono puoli kohtauksesta on ollut hirveä läjä lääkkeitä joita olen joutunut syömään – tosin nyt niistä on jo suurimmasta osasta päästy eroon.

Sitten tuli vuosi 2017…