Hetki on taas vierähtänyt…en ollut ajatellut että tarvii tätä blogia paljoa enää päivittää mutta aika paljon on taas tapahtunut.

Menin maaliskuun alussa Jorviin varjoainekuvaukseen (hakeuduin itse) jotta tarpeen vaatiessa sydämeen laitettaisiin uusi titaanistentti jolla olisi taas ”ostettu” vuosia lisää hoitamalla sepelvaltimoahtaumia.

Jorvissa tehty ”rutiinitoimenpide” ei mennytkään ihan putkeen vaan hoidettavaan suoneen tuli repeämä. Jorvista sitten pikasesti Meilahteen jossa toimenpidettä yritettiin uudestaan parin päivän jälkeen. Toisella yrittämällä stentin laitto onnistui ja pääsinkin parin päivän päästä kotiin.

Kotona ollessa alkoi tuntua että hapensaanti on koko ajan vaikeampaa ja pienenkin matkan kävely tuntui maratoonilta. Illalla nousi sitten kuume ja kun yöllä alkoi rintakivut niin ei muutakuin ambulanssi kehiin ja takas Meilahteen.

Meilahdessa tehtiin sitten kolmas operaatio eli varjoainekuvaus jossa selvisi että juuri laitettuun stenttiin oli tarttunut verihyytymä. Stentti laajennettiin jotta näin ei enää kävisi mutta samalla tuli diagnoosi että nyt on sydämen suonia rassattu liikaa ja päivittäinen elämä voi hyytymienkin puolesta olla riskialtista.

Lääkärien ehdotus oli sydämen avoleikkaus (ohitusleikkaus) ja mulle annettiin pari päivää aikaa päättää suostunko operaatioon.

Ohitusleikkaus oli joka tapauksessa edessä jonain päivänä ja sen myötä ainakin tämä kyseinen suoni olisi korjattu lopullisesti….noh, päädyin kuin päädyinkin leikkaukseen joka sitten tehtiin 16.3.

Leikkauksen jälkeen meni pari päivää teholla ja sen perään muutama päivä osastolla. Sydänhän oli jo tässä vaiheessa täysin kunnossa ja hoidettu mutta se iso asia oli että rintalasta oli halkaistu ja sen luutumiseen menisi n.2-3kk aikaa.

Nyt on kaksi viikkoa leikkauksesta ja fiilis on korkealla – vielä kun rintalasta tästä luutuu enemmän niin tämänkin episodin voi toivottavasti jättää taakse!