Viime viikolla alkoi tukka harvenemaan tuppoina joten päätin samantien ajaa pois ettei joka paikka ole täynnä karvoja. Mä otan tän enemmänkin huumorilla vaikka mulle ei oikeen pipot ja hatut sovikaan.
Aika paljon huonoa oloa varsinkin öisin kun joutuu viettämään aikaa vessassa mutta muuten viime viikko oli mahtava kun pystyin jonkin verran kuntoilemaan ja käymään toimistolla tekemässä töitä. Aika kuluu niin paljon nopeemmin kun on tekemistä ja kehokin pääsee vähän palautumaan.
Perjantaina oli kontrollin vuoro ja labrat osoitti että omaa vastustuskykyä osoittavat arvot on niin alhaalla että sytostaatteja ei voida antaa ennenkuin arvot saadaan nousemaan. Viikonlopun söin vastustuskykyä aktivoivia lääkkeitä ja maanantaiaamun laboratoriokokeet osoittivat että arvot olivat nousseet hyvälle tasolle.
Eli sytostaatteja päästiin sitten eilen (maanantaina) taas antamaan. 
Ekan setin jälkeen tuli todella huono olo – paljon pahempi kuin ekalla kerralla. Koko ilta ja yö meni kyllä rankemman kautta ja ääni lähti taas iltapäivällä. Tänään aamulla oli vähän parempi olo – katsotaan mitä tämän päivän toinen sytostaattisetti tuo tullessaan.
Sytostaattien jälkeen annetaan torstaina valkosolupiikki jotta ei oltaisi vastustuskyvyn kanssa samassa jamassa seuraavalla sytostaattikierroksella. Valkosolupiikin jälkeen tulee kuulemma usein kovia kipuja kun luuytimeen muodostuu painetta mutta kipulääkkeet on onneksi keksitty.
Mutta hyvällä sykkeellä eteenpäin….joka päivä toivoo että loppuis jo!
Syöpäsairaalassa lukee slogan: ”Tukka kasvaa takaisin vahvempana – niin minäkin” – taitaa tulla uusi slogan myös mulle.
